Suomalaisryhmä tutustumassa Amritapurin matokompostiin

Ira Sipponen:

K-om-postia
Istun Amman ashramissa Amritapurissa rantahiekalla läppäri sylissäni ja yritän muistella muutaman päivän takaisia yksityiskohtia. Meille täällä oleville suomalaisille järjestettiin tutustumiskierros ashramin kompostiin. Se on yksi monista konkreettisista projekteista, joihin Amma on ryhtynyt edistääkseen luonnon ja ihmisen kestävää suhdetta. Ongelmani on, että siinä missä stressit ja huolet täällä pyyhkiytyvät aaltojen, mantrojen, hikipisaroiden ja bhajaneiden vanavedessä unholaan, huomaan sinne huuhtoutuneen myös viikonpäivät, nimet, kuullut faktat ja kiinnostavat yksityiskohdat... Mutta yritetään:

Suomi-ryhmä valmiina kierrokselle

Toistakymmentä suomalaista on kokoontunut rantamajaan. Ohjelmassa on ottaa käyttöön kolmet roskapihdit, jotka lahjoitettiin Ammalle lokakuussa Suomessa. Lahjoittaja on Roska päivässä -liike, jonka tavoitteita Amma tukee. Pihdit Ammalle luovutti liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen. Tapaamista jouduttiin lykkäämään muutamaan otteeseen roskapihtien seikkaillessa kadonneen matkalaukun uumenissa maailman turuilla. Akhilesh on kutsunut meidän lisäksi paikalle myös pomonsa, kompostoinnista vastaavan Amman oppilaan, Brahmachari Gurudas Chaitanyan. Joku kuiskaa ”mikä se nimi oli, muru mikä?” Huh helpotus, täällä on siis joku toinenkin ensikertalainen! Gurudas vastaanottaa Suomesta vihdoin saapuneet roskapihdit ja kertoo meille hieman taustaa Amman aloittamasta Amala Bharata eli Puhdas Intia -projektista. Tarjolla on mausteista, makeaa chai-teetä ja kuivakakkua. Molemmat muistuttavat joulusta, joka muutoin tuntuu täällä tropiikissa kaukaiselta ajatukselta.

Kuulemme mm. pyhän (”äiti”-)Ganges-joen saasteista ja Amman operaatiosta sen puhdistamiseksi, kylien asukkaiden osallistamisesta ja aktivoinnista mukaan talkoisiin, torjunta-aineiden käyttökierteestä ja vaikutuksesta Intialaisten terveyteen. Gurudas kertoo luonnonmukaisen viljelyperinteen viisauden unohtamisesta ja uudelleen herättämisestä sekä ashramin tuottamasta orgaanisen jätteen määrästä (joka tulee pääasiassa vihannesten ja juuresten kuorista, meidän(kin) nauttimista kookospähkinöistä jne, ei niinkään ruuan poisheittämisestä.
Akhilesh tarttuu heti roskapihdit saatuaan toimeen...

Seuraavaksi pakkaudumme piskuisen lava-auton lavalle. Pienen rohkaisun jälkeen viimeisetkin epäröijät uskaltautuvat kyytiin. Matka uuteen kompostointikeskukseen kestää kymmenisen minuuttia. 

Lava-autolla kohti Kuzhiturran kompostia ja puutarhaa, Akilesh auton ovella.

Ennen mutkaa varoitetaan muita tienkäyttäjiä tööttäämällä, vastaantulijoita väistetään sujuvasti pientareen kautta. Ohitamme myös Amman lapsuuden koulun.
Perillä pysähdymme kookospähkinäröykkiön viereen ja iloinen joukkiomme purkautuu lavalta ihastelemaan luomuviljelmän vieressä aterioivaa norsua.

Kuvassa kompostin lajittelupöytä, jossa ruokajäte lajitellaan ja sekoitetaan kuivikkeiden kanssa ja laitetaan kuvassa oleviin kasoihin.

Kompostin ahkerimmat työntekijät: madot.

Valmista tavaraa matokompostista. Tästä se matkaa Ashramin puutarhoihin ja viljelyksille.

Akhilesh opastaa meidät vaihe vaiheelta läpi kompostin kertoen havainnollisesti, mitä, miten ja miksi missäkin vaiheessa tehdään. Yllätyksekseni paikka on siisti ja haju huomaamaton. Seinällä komeilee Amman kuva.
Opimme, että kompostikasoja tulee hoitaa säännöllisesti möyhimällä, jotta lämpötila ei nouse liikaa tai kaasuja ala muodostumaan. Akhilesh heittää joululahjatoiveeksi talikon Suomesta... Hän on sellaisen joskus mukanaan tuonutkin! 

Matokompostin esittelyn jälkeen siirrymme viereiselle luomupuutarhalle. Pyrkimys on, että ainakin kerran viikossa Ashramissa tarjoiltaisiin ateria itse kasvatetuista luomutuotteista. Käytännössä tämä tapahtuu tiistaisin kun Amma jakaa lounaan kaikille.

Puutarhasta kerätyt papaijat Amman tiistaina jakamaa lounasta varten.

Kuljemme kompostista syntyneellä maalla päällystetyillä poluilla ja keräämme papaijoita säkkiin. Isommat hedelmät ovat korkealla, nyt olisi roskapihdeille käyttöä! Chilejä, banaaneja, mangoja, basilikaa, yrttejä jne – tuttuja ja tuntemattomia lajikkeita kasvaa tässä kauniissa, vehreässä puutarhassa. Rauhallisessa ympäristössä voisi viihtyä pidempäänkin ja hetken tuuminkin sevaa täällä luomupuutarhassa. Mieleni muuttuu kuitenkin oppaamme seuraavassa lausahduksessa.. ”Onhan niitä, joskus aika isojakin.” Ei paratiisia ilman käärmettä?

Hienoa kokemusta ja muutamaa hyttysenpistosta rikkaampana hyppäämme kuormurin lavalle ja huristelemme takaisin ashramiin juuri parahiksi ihastelemaan auringonlaskua.

PS: Ashramin jätteet lajitellaan käsin. Työ tapahtuu rannassa. Ihastelin viisautta sijoittaa hieman epämiellyttävä tehtävä ashramin kauneimpaan paikkaan. Myöhemmin pistin merkille myös toisen asian sijainnista; Kun joka päivä näen, kuinka joku käsityönä setvii jokaisen poisheitetyn asian, en ilkeä heittäytyä laiskaksi kämpilläkään. Koska pakko myöntää, kiusaus oli suuri virittää meidän kolmen hengen huoneeseemme vain yksi roskapussi. Joka päivä kuitenkin näen, kuinka toverini lajittelupisteellä avaavat poisheitetyt pussit ja lajittelevat roskat yksitellen. En ilkeä siirtää omia jälkiäni heidän harteilleen ja niinpä kodissamme on nyt rivi pusseja, kullekin jätteelle omansa. Lajittelen perusteellisemmin kuin kotona Suomessa. Onko siis näin, että Amma onnistuu nerokkaalla sijoittelulla ja esimerkillisellä toiminnallaan opettamaan myös luonto-/kierrätysihmisenä itseään pitävää suomalaista paremmille tavoille? Kyllä.